En yleisesti ottaen pidä ajatuksesta luokitella ihmisiä eri kategorioihin, varsinkin kun luokitteluja luetaan usein varsin mustavalkoisesti. Toisaalta on helpompi kuvata jotain asiaa tai persoonaa kun on jokin yleisesti tunnettu verrokki mihin peilata.
Ongelmalla on sanana ikävä kaiku. Tämän vuoksi lieneekin nykyään tavallista – varsinkin työelämässä – puhua mieluummin haasteista. Onhan haaste nyt sananakin pehmeämpi, sellainen pienehkö vastoinkäyminen josta kyllä selvitään ripeästi. Ongelma taasen on kuin iso ja pelottava mörkö, jonka poistamiseen meillä ei välttämättä olekaan keinoja.
Suurimmalla osalla meistä on kokemusta huonosta johtamisesta. Joskus syynä on osaaminen ja joskus persoona. Vielä tänäkin päivänä löytyy harmittavan paljon esimiehiä, jotka kuvittelevat heidän johtaja tittelin oikeuttavan ala-arvoiseen käytökseen työyhteisössä.
Millaista sitten on hyvä johtaminen? Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kun vastaajiakin, mutta voimme varmasi olla yhtämieltä siitä että se mikä sopii yhdelle ei aina ole parasta toiselle.
Nykysuomalainen viettää kuulemma elämästään keskimäärin yli 30 vuotta töissä. Se on paljon aikaa se, eikä siis ole ihme, että moni miettii yhä tarkemmin oman työnsä mielekkyyttä. Myös työn murros on pakottanut meitä miettimään työn tekemistä kokonaan uudelta kantilta. Uskon, että nämä molemmat asiat ovat myös osasyitä siihen, että useimmat meistä eivät myöskään tee enää koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa – tai edes samalla alalla.
Mistä sitten tunnistaa omat arvot? Ja tässä kohtaa tulee olla rehellinen… ei ole huonoja arvoja tai hyviä arvoja, on vain itselle oikeita arvoja. Arvot istutetaan usein jo lapsuudessa kotikasvatuksen perustana, mutta ne muokkaantuvat jokaisella oman elämänkokemuksen kartuttua. On siis hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan mikä ihan oikeasti on minulle tärkeää? Sillä kun teet arvosi mukaisia päätöksiä, voit elää sellaista elämää joka tuntuu omalta.
Moni palailee tällä tai ensi viikolla takaisin sorvin ääreen. Nyt on siis aika hyvästellä rauhalliset aamukahvit, metsälenkit, säiden kummastelut yhdessä naapurien kanssa, mökkireissut, spontaanit brunssit, uusien harrastusten etsiminen/löytäminen/aloittaminen…
Vai onko?
Vanhan sanonnan mukaan viisas oppii virheistään, tosi viisas toisten virheistä, mutta ylimielinen ei opi mistään eikä millään. Jos epäonnistut, miten reagoit: yritätkö peitellä epäonnistumistasi vahvoin korjausliikkein, vai tunnustatko ylpeästi mokanneesi tämän homman? Epäilen, että suurin osa meistä pyrkii peittelemään jälkiään ja ehkä jopa kaatamaan epäonnistumisen jonkun toisen virheeksi.
Motivoitunut työntekijä on usein aloitteellinen ja sitoutunut ja sillä taas on suora vaikutus niin liiketoiminnan tulokseen kuin yksilön omaan elämänlaatuun ja työhyvinvointiin.
Mistä työmotivaatio sitten kumpuaa?
Kesäloma – tuo kaikkien työn raskaan raatajien odottama kaiken autuaaksi saattava täydellisen rentoutumisen hetki täydellisen upeissa kesäkeleissä. Vuoden kohokohta, jonka voimistamana jaksamme taas paahtaa töitä täydellä teholla koko loppuvuoden..
Olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka työ ja työelämän rakenteet muuttuvat. Trendit ja megatrendit – kuten väestön ikääntyminen ja teknologian kehittyminen– ovat vaikuttaneet ja tulevat jatkossakin vaikuttamaan vahvasti työelämään.