Ongelmalla on sanana ikävä kaiku. Tämän vuoksi lieneekin nykyään tavallista – varsinkin työelämässä – puhua mieluummin haasteista. Onhan haaste nyt sananakin pehmeämpi, sellainen pienehkö vastoinkäyminen josta kyllä selvitään ripeästi. Ongelma taasen on kuin iso ja pelottava mörkö, jonka poistamiseen meillä ei välttämättä olekaan keinoja.
Haasteet/ongelmat kuuluvat kuitenkin kaikkien meidän elämään – sekä töissä että privaatisti. Välillä meillä on käsissämme hyvinkin isoja asioita, kun taas välillä hyvin pienikin eteen tuleva ongelma voi kaataa koko tarkkaan sommitellun paketin. Ja voi kuinka makoisaa olisikaan sukeltaa syvälle tuon ongelman ääreen ja makustella kaikkia sen monia ikäviä puolia oikein huolella. Parhaimmillaan tämä makustelu johdattaakin meidät ihanan itsesäälin pehmoiseen syliin..
Itsekin ajaudun välillä kyseiselle tielle, vaikka pidänkin itseäni hyvinkin ratkaisukeskeisenä ihmisenä. Joskus kun kuvittelemme työskentelevämme hyvinkin ratkaisukeskeisesti niin todellisuudessa ollaankin jääty vahvasti jumittamaan olemassa olevaan ongelmaan.
Liiallinen ongelmaan keskittyminen jumiuttaa tilannetta entistä pahemmin, kun taas ratkaisuun keskittyminen vie meitä eteenpäin. Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa voimavaroihin keskittymistä. Käytetään omaa osaamista sekä kykyjämme eteen tulevien ongelmien ratkaisuun. Ei kiinnitetä katsettamme pelkästään ongelmiin vaan keskitytään niihin mahdollisuuksiin, joita kyseisessä tilanteessa on: mikä toimii ja mikä ei toimi.
Usein jo keskustelua aiheesta avaa tilannetta ja auttaa eteenpäin. Kun ongelma on havaittu ei jäädäkään jumiin sen äärelle vaan keskustellaan siitä, miten toivoisimme asian olevan ja mitkä toimenpiteet voisivat viedä meidät kohti tuota tavoitetta.
Mistä sen sitten tietää keskitynkö ongelmaan vai ratkaisuun?
Ohessa muutama koottu vinkki, joiden avulla pystyt miettimään omaa ajatteluasi ja malleja, joita lähdet toteuttamaan kohdatessasi ongelman.
Ongelmakeskeisessä mallissa:
- Keskityt asian huonoihin puoliin
- Mietit ongelmaa jatkuvasti samasta yhdestä näkökulmasta
- Sysäät vastuun ongelmasta muille, selittelet: ”asian nykytila on niin hankala, en pysty vaikuttamaan siihen..”
- Asia nostaa sinussa esiin ikäviä tunteita
- Ongelma toistuu ja tilanne pysyy ennallaan – pahimmillaan vuosikausia aiheuttaen katkeruutta
Ratkaisukeskeisemmässä mallissa:
- Mietit mihin voit vaikuttaa ja muutat omia toimintatapojasi
- Vaihdat näkökulmaa ja mietit asiaa myös muista vinkkeleistä
- Ajattelet tavoitetilan, johon haluat päästä ja annat sille huomiosi
- Teet suunnitelman asian muuttamiseksi
- Lähdet toteuttamaan miettimääsi ratkaisua ja kannat vastuun tekemisistäsi
Uskon, että me kaikki – jopa kaikkein ratkaisukeskeisimmätkin persoonat- käymme läpi molempia malleja kohdatessamme ongelman. Ja se on täysin luonnollista! Jos kuitenkin huomaat oman mielesi keskittyvän helpommin ongelmiin, voit hyödyntää sitä ominaisuutta tavoitteen löytämisessä. Kun tiedostamme ne asiat, joista valitamme ja jotka koemme ongelmina, voimme myös pohtia miten haluaisimme asioiden olevan ja luoda tavoitteen sen saavuttamiseksi!