Onko sinulle käynyt niin, että vielä pari vuotta sitten lähdit töihin innolla, mutta nykyään se tuntuu vain suoritukselta?
Et ehkä ole sanonut ääneen olevasi tyytymätön, mutta huomaat tekeväsi vain sen, mitä pyydetään – et juurikaan enempää. Ideat jäävät usein ajatuksen tasolle, osallistuminen palavereissa vähenee ja jo pelkkä ajatus oman työn kehittämisestä tuntuu turhalta.
Kuulutko niihin henkilöihin, jotka tiedostamattaan harrastaa itsetekoista sabotointia?
Monille meistä tuttu tilanne: aloitamme uuden projektin innostuneina, mutta pian jäämme jumiin. Lykkäämme tekemistä, asetamme liian korkeita odotuksia tai annamme itsellemme tekosyitä lopettaa?
Miten tunnistaa milloin itsetekoinen sabotaasi pyrkii ottamaan valtaa ja tehdä päätös, antaako sille periksi vai ei?
Muutosvastarinta on yleinen ilmiö niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin tasolla. Se tarkoittaa vastustavia reaktioita kun kohdataan uusia asioita, toimintatapoja tai rakenteita. Muutosvastarinta on kuitenkin luonnollinen osa esimerkiksi jokaisen organisaation kehitystä.
Yritysten kasvaessa ja toiminnan muuttuessa ihmiset kohtaavat väkisinkin uusia tapoja tehdä työtä, uusia järjestelmiä ja joskus jopa uusia rooleja. Näissä tilanteissa muutos voi herättää meissä monenlaisia tunteita ja usein vastustus onkin kovin tavallinen reaktio. Mutta mitä muutosvastarinta oikeastaan on ja miten sitä voisi hallita?
Työ on niin olennainen osa meidän elämäämme, että välillä saattaa hämärtyä mikä sen rooli ja merkitys meille oikeasti on?
On toki päivän selvää, että työ vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiimme ja usein vaikutukset yltävät myös sosiaaliseen asemaamme, arvoihimme ja jopa henkilökohtaiseen identiteettiimme.
Kun esimerkiksi työtä on paljon tai siinä on ylimääräisiä haasteita, sen rooli kasvaa vieden aikaa muilta elämän osa-alueilta. Elämää aletaan helposti suorittamaan ja arki sujuu kuin autopilotilla. Tämä taas voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, mikä vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin negatiivisesti
Kesälomat lähestyvät ja monet meistä alkavat miettimään tulevaa lomaa, mutta ehkä myös tulevaisuutta loman jälkeen. Onko töissä edelleen hyvä pöhinä päällänsä` vai tuntuuko ennemminkin, että on jäänyt jumiin loputtomaan oravanpyörään.
Useimmille meistä on helpompi jäädä vanhoihin tuttuihin kuvioihin, kuin tehdä radikaaleja ratkaisuja ja astua kohti uutta. Toki ei ole ollenkaan väärin valita jäädä paikoilleen, mutta sen pitää olla valinta – ei vain pelkoa muutoksen edessä.
Useimmitenhan pelkomme eivät perustu mihinkään todelliseen vaaraan, vaan ovat vain oman alitajuntamme tuotoksia. Mutta koska olemme nämä itse luoneet, ovat ne myös todella vahvoja ja meille hyvinkin todellisia tunteita. Pahimmillaan pelko voi jopa lamaannuttaa meidät ja estää meitä ottamasta askelia kohti haluamaamme muutosta ja uusia asioita.
Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä tilaisuus pohtia, mitä kaikkea tämä vuosi on tuonut tullessaan ja mitä mahdollisesti voimme odottaa tulevalta. Minulla on ollut jo monta vuotta tapana tehdä jonkinlainen menneen vuoden inventaario, josta sitten ammennan aineksia ja ajatuksia seuraavaan vuoteen.
Loppuvuoden inventaario onkin hyvä tapa pysähtyä hetkeksi ja tarkastella kulunutta vuotta. Menneen vuoden opit voivat olla yllättävän moninaisia ja riippuvat paljon meidän jokaisen henkilökohtaisista kokemuksista.
Uudenvuoden juhlat, iloinen tunnelma. Mukava puheensorina täyttää talon. Jutellaan menneestä vuodesta ja ihmetellään elämän vauhdikasta etenemistä..
Ja jossain vaiheessa jutuissa siirrytään myös tulevaan vuoteen ja odotuksiin sen suhteen.
Monellahan meistä on myös mielessä lupauksia tulevalle uudelle vuodelle: uudenvuodenlupaus on lähes pakollinen traditio. Niiden monimuotoisuudesta syntyy myös mukavan monipuolista keskustelua. Yhden lupaus on suuri ja vaativa, kun taas toiselle riittää pienempi lupaus.
On ollut ihana huomata, että viime aikoina osaamista on nostettu esille monessa eri kanavassa. Osaamisen monimuotoisuushan on yksi meidän Hyviin Hommiin blogin perusviesti. Usein kun lankeamme ajattelemaan osaamista liian kapeasti.
Osaamista ei ole vain se koulutus, josta meillä tutkintotodistus vaan osaamisen monisäikeinen kokonaisuus on paketti hankittuja tietoja ja taitoja, mutta myös luontaisia ominaisuuksia. Usein unohdukseen jää, että myös harrastukset ja kiinnostuksen kohteet voivat myös lisätä osaamispalettiamme lähes huomaamatta.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Tätä sanontaa olen ainakin itse viljellyt useasti – harmillista vain, että lähes yhtä usein olen jättänyt tuon viisauden huomioimatta ja syöksynyt sen enempiä suunnittelematta suin päin kohti uusia haasteita.
Toisinaanhan olen toki myös kutsunut tällaista ”suunnittelematonta säntäilyä” kokeilukulttuuriksi tai ketteräksi tekemiseksi – rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.
Vaikka välillä säntäilenkin ja teen asioita ilman pikkutarkkoja suunnitelmia uskon vahvasti, että pelkällä kokeilemisella ei pystytä saamaan aikaan parasta tulosta. Sillä kokeileminenkin vaatii, että tietää mitä on kokeilemassa ja mitä haluaa saada kokeilusta irti – eli suunnitelmaa.
Usein ajatellaan, että kieltäytyminen ja ein sanominen on jotenkin ikävää, mutta nykypäivän erilaisten vaatimusten paineessa meidän jokaisen on opeteltava enenevissä määrin kieltäytymisen jaloa taitoa.
Kun työelämän vaatimukset sekoittuvat yhteen omien henkilökohtaisten haaveiden ja tavoitteiden kanssa voi olla, että saadaan aikaan vahva epätasapainotila omien ja muiden asettamien tavoitteiden kanssa. Tämän epätasapainotilan pystyy parhaiten välttämään sillä, että opettelee sanomaan ei niille asioille, jotka eivät joko niin kiinnosta tai ainakaan vie tavoitteitasi eteenpäin.