Kesälomat lähestyvät ja monet meistä alkavat miettimään tulevaa lomaa, mutta ehkä myös tulevaisuutta loman jälkeen. Onko töissä edelleen hyvä pöhinä päällänsä` vai tuntuuko ennemminkin, että on jäänyt jumiin loputtomaan oravanpyörään.
Useimmille meistä on helpompi jäädä vanhoihin tuttuihin kuvioihin, kuin tehdä radikaaleja ratkaisuja ja astua kohti uutta. Toki ei ole ollenkaan väärin valita jäädä paikoilleen, mutta sen pitää olla valinta – ei vain pelkoa muutoksen edessä.
Useimmitenhan pelkomme eivät perustu mihinkään todelliseen vaaraan, vaan ovat vain oman alitajuntamme tuotoksia. Mutta koska olemme nämä itse luoneet, ovat ne myös todella vahvoja ja meille hyvinkin todellisia tunteita. Pahimmillaan pelko voi jopa lamaannuttaa meidät ja estää meitä ottamasta askelia kohti haluamaamme muutosta ja uusia asioita.
Muutos voisi tuoda elämääsi juuri niitä asioita, joita olet kaivannut: uudenlaisia haasteita ja onnistumisia. Mutta muista, että nämä onnistumiset löytyvät usein kuitenkin pelon tuolta puolen – tarvitaan rohkeutta tehdä ja viedä eteenpäin asioita, vaikka jännittää tai pelottaakin. Rohkeahan ei ole se, joka ei pelkää vaan se joka tekee pelosta huolimatta!
On myös hyvä muistaa, että stressi on pelon erittäin hyvä kaveri. Kovin usein nämä kaksi viihtyvätkin hienosti keskenään – toinen toistaan tukien ja sparraten. Siksi myös stressin hallitseminen on tärkeä osa muutosprosessia. Stressittömämpänä pystymme paremmin miettimään asioiden todellisia uhkia ja mahdollisuuksia ja etenemään näiden pohdintojen kautta kohti oikeita ratkaisuja.
Tärkein keino stressinhallinnassa on muistaa riittävä lepo. Ponnistelun jälkeen pitää levätä – jokaista hereilläolon hetkeä ei voi eikä kannata suunnata pelkkään suorittamiseen. Esimerkiksi ulkoilu ja liikunta luonnossa ovat erinomainen apu ylirasitukseen. Kun liikumme, niin aivoissamme erittyy endorfiineja ja välittäjäaineita, jotka sekä piristävät että myös auttavat kokemaan ja nauttimaan uusista asioista.
Mutta miten sitten päihitämme pelkomme ja pääsemme etenemään haluamallamme muutoksen tiellä?
On todettu, että parhaiten pelosta pääsee eroon kohtaamalla sen ”silmästä silmään”. Esimerkiksi jos sinulla on korkean paikan pelkoa, voisit pikkuhiljaa siedättää itseäsi menemällä yhdessä luottoihmisesi kanssa esim. maailmanpyörään, korkealle mäelle tai vaikka kattoterassille. Kerta kerralta pelkosi vähenee kun huomaat, että mitään pahaa ei tapahtunutkaan.
Tätä samaa metodia voi koettaa muidenkin pelkojen kanssa, jotka estävät sinua esimerkiksi hakemasta uusia töitä tai palkankorotusta. Jos vain aina välttelet tilanteita, jotka pelottavat sinua pelko yleensä vain lisääntyy ja turhautumisesi tilannetta kohtaan kasvaa.
Uuden edessä ja pelon hetkellä – kun olisi helpompi vain antaa olla kuin edetä – kysyn usein itseltäni ”mikä on pahinta mitä yrittäessäni tätä voisi tapahtua?”. Hyvin usein vastaus tuohon kysymykseen avaa tilanteen kokonaisuutta ja tajuan, että tämä(kään) asia ei tule edes epäonnistuessaan pilamaan aivan kaikkea. Mutta tämän mahdollisuuden kokeilematta jättäminen voisi todennäköisesti kaduttaa myöhemmin kovastikin.
Aina ei voi onnistua, mutta kokeilun ja harjoittelun kautta edetään kohti muutosta ja uutta – pelosta huolimatta!