Rakastan oppia uutta ja hyppäänkin aina innolla uuteen ja innostavaan asiaan. Ja jos vaan mitenkään mahdollista niin jonkin kurssin tai pidemmän koulutuksen kautta. Välillä toki huomaan, että ennakko-odotukseni eivät vastanneet toteumaa, eikä uuden oppiminen olekaan niin miellyttävää tai hyödyllistä kuin odotin. Mutta koska on aloitettu niin suomalaisella sisulla vaan eteenpäin – niin kuin sanonnan mummo lumessa.
Ongelmalla on sanana ikävä kaiku. Tämän vuoksi lieneekin nykyään tavallista – varsinkin työelämässä – puhua mieluummin haasteista. Onhan haaste nyt sananakin pehmeämpi, sellainen pienehkö vastoinkäyminen josta kyllä selvitään ripeästi. Ongelma taasen on kuin iso ja pelottava mörkö, jonka poistamiseen meillä ei välttämättä olekaan keinoja.
Nykysuomalainen viettää kuulemma elämästään keskimäärin yli 30 vuotta töissä. Se on paljon aikaa se, eikä siis ole ihme, että moni miettii yhä tarkemmin oman työnsä mielekkyyttä. Myös työn murros on pakottanut meitä miettimään työn tekemistä kokonaan uudelta kantilta. Uskon, että nämä molemmat asiat ovat myös osasyitä siihen, että useimmat meistä eivät myöskään tee enää koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa – tai edes samalla alalla.
Moni palailee tällä tai ensi viikolla takaisin sorvin ääreen. Nyt on siis aika hyvästellä rauhalliset aamukahvit, metsälenkit, säiden kummastelut yhdessä naapurien kanssa, mökkireissut, spontaanit brunssit, uusien harrastusten etsiminen/löytäminen/aloittaminen…
Vai onko?
Vanhan sanonnan mukaan viisas oppii virheistään, tosi viisas toisten virheistä, mutta ylimielinen ei opi mistään eikä millään. Jos epäonnistut, miten reagoit: yritätkö peitellä epäonnistumistasi vahvoin korjausliikkein, vai tunnustatko ylpeästi mokanneesi tämän homman? Epäilen, että suurin osa meistä pyrkii peittelemään jälkiään ja ehkä jopa kaatamaan epäonnistumisen jonkun toisen virheeksi.
Kesäloma – tuo kaikkien työn raskaan raatajien odottama kaiken autuaaksi saattava täydellisen rentoutumisen hetki täydellisen upeissa kesäkeleissä. Vuoden kohokohta, jonka voimistamana jaksamme taas paahtaa töitä täydellä teholla koko loppuvuoden..
Olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka työ ja työelämän rakenteet muuttuvat. Trendit ja megatrendit – kuten väestön ikääntyminen ja teknologian kehittyminen– ovat vaikuttaneet ja tulevat jatkossakin vaikuttamaan vahvasti työelämään.
Puetko joka aamu päällesi liian ahtaaksi käyneen supersankarin viitan ja lähdet suorittamaan sinulle annettua tehtävää? Jo kauan sitten olet kuitenkin menettänyt sen hyvän fiiliksen jonka vuoksi kyseiseen työhön aikanaan lähdit.
Koko kevään kuumana käynyt keskustelu koronan aiheuttamista rajoituksista normaaliin elämänrytmiimme ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Näkökantoja ja kokemuksia aiheesta on jaettu ahkerasti ja myös media on vahvasti tukenut käytyä keskustelua. Itse kuuluin siihen väestöryhmään jolle korona toi muutoksen, mutta myös mahdollisuuden.