Ongelmalla on sanana ikävä kaiku. Tämän vuoksi lieneekin nykyään tavallista – varsinkin työelämässä – puhua mieluummin haasteista. Onhan haaste nyt sananakin pehmeämpi, sellainen pienehkö vastoinkäyminen josta kyllä selvitään ripeästi. Ongelma taasen on kuin iso ja pelottava mörkö, jonka poistamiseen meillä ei välttämättä olekaan keinoja.
Nykysuomalainen viettää kuulemma elämästään keskimäärin yli 30 vuotta töissä. Se on paljon aikaa se, eikä siis ole ihme, että moni miettii yhä tarkemmin oman työnsä mielekkyyttä. Myös työn murros on pakottanut meitä miettimään työn tekemistä kokonaan uudelta kantilta. Uskon, että nämä molemmat asiat ovat myös osasyitä siihen, että useimmat meistä eivät myöskään tee enää koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa – tai edes samalla alalla.
Mistä sitten tunnistaa omat arvot? Ja tässä kohtaa tulee olla rehellinen… ei ole huonoja arvoja tai hyviä arvoja, on vain itselle oikeita arvoja. Arvot istutetaan usein jo lapsuudessa kotikasvatuksen perustana, mutta ne muokkaantuvat jokaisella oman elämänkokemuksen kartuttua. On siis hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan mikä ihan oikeasti on minulle tärkeää? Sillä kun teet arvosi mukaisia päätöksiä, voit elää sellaista elämää joka tuntuu omalta.
Moni palailee tällä tai ensi viikolla takaisin sorvin ääreen. Nyt on siis aika hyvästellä rauhalliset aamukahvit, metsälenkit, säiden kummastelut yhdessä naapurien kanssa, mökkireissut, spontaanit brunssit, uusien harrastusten etsiminen/löytäminen/aloittaminen…
Vai onko?
Vanhan sanonnan mukaan viisas oppii virheistään, tosi viisas toisten virheistä, mutta ylimielinen ei opi mistään eikä millään. Jos epäonnistut, miten reagoit: yritätkö peitellä epäonnistumistasi vahvoin korjausliikkein, vai tunnustatko ylpeästi mokanneesi tämän homman? Epäilen, että suurin osa meistä pyrkii peittelemään jälkiään ja ehkä jopa kaatamaan epäonnistumisen jonkun toisen virheeksi.
Motivoitunut työntekijä on usein aloitteellinen ja sitoutunut ja sillä taas on suora vaikutus niin liiketoiminnan tulokseen kuin yksilön omaan elämänlaatuun ja työhyvinvointiin.
Mistä työmotivaatio sitten kumpuaa?
Olemme varmasti kaikki huomanneet kuinka työ ja työelämän rakenteet muuttuvat. Trendit ja megatrendit – kuten väestön ikääntyminen ja teknologian kehittyminen– ovat vaikuttaneet ja tulevat jatkossakin vaikuttamaan vahvasti työelämään.
Puetko joka aamu päällesi liian ahtaaksi käyneen supersankarin viitan ja lähdet suorittamaan sinulle annettua tehtävää? Jo kauan sitten olet kuitenkin menettänyt sen hyvän fiiliksen jonka vuoksi kyseiseen työhön aikanaan lähdit.
Mutta miksi muutosta pelätään niin paljon? Nykyinen työelämä vaatii paljon, elämme jatkuvassa muutoksessa. Silti tietyt rutiinit toistuvat ja tuottavat turvaa kuten tutut työtehtävät, työympäristö ja työkaverit joiden kanssa arkea pitkälti jaetaan. Vaikka nämä ns. turvaa luovat asiat eivät toisikaan turvaa tai muuten työ ei tyydytä sen elämäntilanteen tarpeita, niin silloinkin muutoksen teko nähdään usein nykyistä pahempana vaihtoehtona.
Koko kevään kuumana käynyt keskustelu koronan aiheuttamista rajoituksista normaaliin elämänrytmiimme ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Näkökantoja ja kokemuksia aiheesta on jaettu ahkerasti ja myös media on vahvasti tukenut käytyä keskustelua. Itse kuuluin siihen väestöryhmään jolle korona toi muutoksen, mutta myös mahdollisuuden.