Pureuduin aiemmin blogissani ajankäytön haasteisiin ja siinä samalla nostin esiin muutaman vinkin, miten lähteä purkamaan työtehtäviään ja miksei muitakin arjen töitä, kun ajanhallinta alkaa rakoilla. Olen itse edelleen orjallisesti noudattanut näitä vinkkejä ja sen lisäksi nyt loppuvuodesta otin niitä tukemaan käyttööni Eisenhowerin ajankäyttö matriisin ja täytyy myöntää, että näiden kaikkien yhtälöstä on tullut itselleni melkoisen toimiva ajanhallinnan työkalupakki.
Menestymisen resepti voi tuntua mahdottoman yksinkertaiselta, jos uskoo Thomas Edisonin lausumaan: ”Neroudesta yksi prosentti on inspiraatiota ja loput 99 prosenttia perspiraatiota”.
Menestyminen liitetään usein luovuuteen. Luovuushan on ihmisen kykyä luoda uutta. Ei ole olemassa vain yhdenlaista luovuutta, vaan luovuus ilmenee monilla eri tavoilla. Luovuutta tarvitaan, jotta me kehitymme ja kasvamme, luovuuden kautta meille tulee uusia keksintöjä ja ajatuksia.
Työn murroksen myötä myös tapa tehdä työtä tulee muuttua. Muutos entiseen näkyy jo siinä, että työsuhteet ovat entistä monimuotoisempia, tiimit hajautettu ja töiden tekeminen etänä yleistyy ja luo tekemiseen uusia hybridi malleja, toki vain silloin jos se on tehtävän luonteen mukaan mahdollista. Tämä uusi normaali laittaa organisaatiot uuden eteen, vaatii päivittämään johtamismallia ja suuntaamaan kohti avoimempaa kulttuuria.
Tuntuuko sinusta, että pääsit vahingossa opiskelemaan haluamaasi ainetta ja valmistuit sitten silkalla hyvällä tuurilla? Ja kun rekrytoija soittaa ja tarjoaa töitä niin tuurihan se tässäkin vain on ollut mukana. Ylennyskin tuli vain sen vuoksi, että satuit nyt olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Varmaankin aika tuttuja ajatuksia, joita me kaikki välillä pyörittelemme päässämme. Mutta jos nämä ajatukset ovat jokapäiväisiä pään sisäisiä kumppaneita niin silloin voi olla kyse huijarisyndroomasta.
Mentoroinnissa molemminpuolinen luottamus ja avoimuus tuovat keskusteluun syvyyttä ja auttaa avaamaan myös ne vaikeimmat haasteet ja epävarmuudet, jotka usein toimivat portinvartijana omien unelmien savuttamiseen. Niiden tunnistaminen on avain, jonka kautta aukeaa ihan uusia polkuja edetä kohti tavoitetta. Aina polku ei kuitenkaan ole niin tasainen. Omien tavoitteiden tunnistaminen tai haasteiden tiedostaminen voi vaatia pidempääkin tutkiskelua.
Opittu osaaminen on työelämässä se perinteinen valttikortti, joka avaa keskusteluja ja määrittää sopivuutesi tehtävään. Koulunpenkiltä saadut paperit ovat niin iskostuneet kulttuuriimme, ettemme edes tiedosta kuinka paljon muuta oppia olemme saaneet ja miten sitä voisi hyödyntää työelämässä. Osaamista karttuu monesta lähteestä joko tiedostaen tai tiedostamatta. Tähän kun lisätään vielä luontainen puolesi, on osaamisesi iästä ja kokemuksestasi riippumatta jo melkoisen kattava.
Motivaatiota on tutkittu todella paljon monista eri näkökulmista. Mietimme usein, että onko meillä tai läheisillämme motivaatiota tehdä jotain vai ei.
Motivaatio ei kuitenkaan ole pelkästään yksinkertainen kyllä tai ei – ilmiö, vaan motivaatiolla on monia eri tasoja. Eräs tunnetuimpia ja tärkeimpiä käytössä olevia kategorisointeja on motivaation erottelu sisäiseen tai ulkoiseen motivaatioon.
Työpaikoilla kohdataan usein paljon tunteita ja se on toki sallittua. Tunteiden esiintuominen tulee kuitenkin olla hallittua ja rakentavaa. Oikein käytettynä ja näytettynä tunteet ovat positiivinen voimavara joka kertoo, että työntekijä välittää siitä mitä hän tekee. Väärin käytettynä ne saattavat pahimmillaan saastuttaa koko työyhteisön.
Miksi on tuhoisaa olla mätä omena? Siksi että negatiivinen henkilö ei herätä luottamusta ja kun tällaisen negatiivisen, “miksi mikään ei onnistu” – maineen saa aikaiseksi, sen kääntäminen positiiviseksi vie vuosia.
Useasti puhutaan työhyvinvoinnista ja yrityksen sekä esihenkilöiden vastuusta sen toteuttamisessa. Tämä onkin erittäin tärkeä keskustelun aihe, koska monessa työpaikassa on vielä paljon tehtävää työhyvinvoinnin parantamiseksi. Valitettavan harvoin kuitenkin törmää keskustelun aloituksiin, joissa mietinnän kohteena onkin se kuinka me työntekijät voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin, ja tätä kautta työhyvinvointiin sekä lopulta yrityksen menestymiseen.
Tänä vuonna olemme kaikki joutuneet taipumaan uuteen. Nyt koettu poikkeustilanne ja sitä seurannut ajanjakso on ollut uuden oppimisen aikaa meille kaikille. Maailmaa mullistanut muutos tapahtui erittäin nopeasti ja laittoi meidät etsimään vaihtoehtoisia toiminnan tapoja. Aina kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä, mutta pienen hakemisen jälkeen digiloikat ja muut rajoitetut toimintamallit ovat löytäneet uomansa suhteellisen hyvin.