Tänä vuonna olemme kaikki joutuneet taipumaan uuteen. Nyt koettu poikkeustilanne ja sitä seurannut ajanjakso on ollut uuden oppimisen aikaa meille kaikille. Maailmaa mullistanut muutos tapahtui erittäin nopeasti ja laittoi meidät etsimään vaihtoehtoisia toiminnan tapoja. Aina kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä, mutta pienen hakemisen jälkeen digiloikat ja muut rajoitetut toimintamallit ovat löytäneet uomansa suhteellisen hyvin. Ensi vuodelle onkin jo varovaisesti lupailtu normaalimman elämän jatkumista vähintäänkin ”uuden normaalin” puitteissa.
Jäin miettimään tätä erikoista vuotta kun suunnittelin ensi vuoden strategiaa ja huomasin, että paljon käytössä ollut sana ”jos” on jäänyt vahvasti päälle ainakin omaan tekemiseeni. Nythän me tapaamme – Jos emme ole kipeitä, Lähdemme matkoille – Jos rajoitukset eivät toisin määrää, Vietämme yhteisen juhlan – Jos tilanne on parantunut tarpeeksi..
Jossittelu ei ole ennen kuulunut näin vahvasti sanavarastooni, mutta nyt se sujahtaa nopeasti mukaan erityisesti lauseisiin, joissa suunnitellaan tulevaa. Toisaalta on hyvä, että emme pidä asioita itsestäänselvyytenä ja ymmärrämme sen, että meistä riippumattomista syistä asiat voivat muuttua hetkessä. Mutta toisaalta näin raju oppimiskokemus voi aiheuttaa pelkoa tulevasta ja pahimmillaan kyynistää meidät ajattelemaan, että ”mitä väliä millään suunnitelmilla on kun mikään ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaisesti”.
Muutoshan herättää meissä aina erilaisia odotuksia, uskomuksia ja tunteita: epävarmuutta, huhuja ja epäselvyyksiä, jotka voimme kokea uhkana. Monelle meistä tämän vuoden tuomat muutokset ovat aiheuttaneet liian paljon liian lyhyessä ajassa ja tilanne on jopa kriisiytynyt. Kriisi laittaa meidät usein elämän edessä polvilleen ja vasta myöhemmin pystymme ehkä huomaamaan, että loppujen lopuksi kriisin kautta avautuikin uusia mahdollisuuksia, joihin ei olisi ehkä muutoin päätynyt.
Vanhojen tuttujen rakenteiden pettäessä on jokainen meistä joutunut uuden eteen ja muuttamaan ajattelumaailmaansa. Itsensä haastaminen tiukassa tilanteessa on ikävää, mutta joskus niin tarpeellista. Itse ainakin olen havainnut, että pahimpien kipuilujen jälkeen tavoitteen asettaminen on helpompaa: kun turha sälä on riisuttu pois niin pääsee paremmin kiinni ytimeen.
Uusi vuosi on taas lähellä. Olen aina pitänyt ajatuksesta, että uusi vuosi alkaa ns. puhtaalta pöydältä. Varsinkin nyt on olennaista tarkastella myös sitä, mitä voimme oppia tämän vuotisista kokemuksistamme eli miten siirrämme tämän vaiheen parhaat osat käytänteiksemme tulevaisuudessa. Haastava aika ja väliaikaisiksi ajatellut toimenpiteet kun ovat mahdollisuus myös pysyvämpään muutokseen niissä asioissa, joissa olemme saaneet nyt todeta onnistumisia.
Koska lopultahan on niin, että menestys edellyttää jatkuvaa uudistumista niin yritys-, työyhteisö kuin yksilötasollakin.
Jeps juurikin näin vuosi sitten covista alkoi kuulua ja nyt tuntuu siltä että siitä on ikuisuus. Aika paljon omaa ajattelua asia on muuttanut vaikka perusrakenteet työ etc ovat kuitenkin pysyneet oman perheen osalta pystyssä. Ihminen huolimatta kaikista keksinnöistään on yllättävän paljon luonnon armolla on se sitten maanjäristys, tulva, tulivuoren purkaus tai pandemia. Paljon parempaa uutta vuotta toivottaen…