Tavoitteiden avulla pystymme määrätietoisesti ohjaamaan elämäämme haluamaamme suuntaan. Tavoitteiden avulla saavutetaan unelmia ja tehdään pieniä, mutta myös isoja muutoksia.
Ja koska mikään ei tule ilmaiseksi, niin aggressiivinen odottaminen tässäkään ei tuota odotettuja tuloksia, joten toimenpidesuunnitelma on aina paikallaan. Suunnitelman tulee olla itselle laadittu, konkreettinen ja laskeutua ylätason haaveista käytännön tasolle.
Motivaation merkitystä ei voi väheksyä. Sen kautta pystymme saavuttamaan tavoitteemme – samalla kehittäen itseämme. Kun huomaamme, että pystymme saavuttamaan tavoitteemme tämä kannustaa meitä jatkamaan kohti seuraavaa tavoitetta.
Mutta aina motivaatiota ei ole helppo löytää. Varsinkin nyt kun maailmassa tapahtuu muutoksia ja kamalia asioita toistensa perään voi tuntua vaikealta löytää motivaatiota omiin tavoitteisiin.
Pureuduin aiemmin blogissani ajankäytön haasteisiin ja siinä samalla nostin esiin muutaman vinkin, miten lähteä purkamaan työtehtäviään ja miksei muitakin arjen töitä, kun ajanhallinta alkaa rakoilla. Olen itse edelleen orjallisesti noudattanut näitä vinkkejä ja sen lisäksi nyt loppuvuodesta otin niitä tukemaan käyttööni Eisenhowerin ajankäyttö matriisin ja täytyy myöntää, että näiden kaikkien yhtälöstä on tullut itselleni melkoisen toimiva ajanhallinnan työkalupakki.
Motivaatiota on tutkittu todella paljon monista eri näkökulmista. Mietimme usein, että onko meillä tai läheisillämme motivaatiota tehdä jotain vai ei.
Motivaatio ei kuitenkaan ole pelkästään yksinkertainen kyllä tai ei – ilmiö, vaan motivaatiolla on monia eri tasoja. Eräs tunnetuimpia ja tärkeimpiä käytössä olevia kategorisointeja on motivaation erottelu sisäiseen tai ulkoiseen motivaatioon.
Useasti puhutaan työhyvinvoinnista ja yrityksen sekä esihenkilöiden vastuusta sen toteuttamisessa. Tämä onkin erittäin tärkeä keskustelun aihe, koska monessa työpaikassa on vielä paljon tehtävää työhyvinvoinnin parantamiseksi. Valitettavan harvoin kuitenkin törmää keskustelun aloituksiin, joissa mietinnän kohteena onkin se kuinka me työntekijät voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin, ja tätä kautta työhyvinvointiin sekä lopulta yrityksen menestymiseen.
En yleisesti ottaen pidä ajatuksesta luokitella ihmisiä eri kategorioihin, varsinkin kun luokitteluja luetaan usein varsin mustavalkoisesti. Toisaalta on helpompi kuvata jotain asiaa tai persoonaa kun on jokin yleisesti tunnettu verrokki mihin peilata.
Nykysuomalainen viettää kuulemma elämästään keskimäärin yli 30 vuotta töissä. Se on paljon aikaa se, eikä siis ole ihme, että moni miettii yhä tarkemmin oman työnsä mielekkyyttä. Myös työn murros on pakottanut meitä miettimään työn tekemistä kokonaan uudelta kantilta. Uskon, että nämä molemmat asiat ovat myös osasyitä siihen, että useimmat meistä eivät myöskään tee enää koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa – tai edes samalla alalla.
Motivoitunut työntekijä on usein aloitteellinen ja sitoutunut ja sillä taas on suora vaikutus niin liiketoiminnan tulokseen kuin yksilön omaan elämänlaatuun ja työhyvinvointiin.
Mistä työmotivaatio sitten kumpuaa?