Kun organisaatiot puhuvat kasvusta, keskustelu keskittyy usein uusiin asiakkuuksiin, teknologisiin ratkaisuihin ja tehokkuuteen. Työhyvinvointi mainitaan harvemmin, vaikka tutkimukset ja käytännön kokemus osoittavat, että sen johtaminen on suoraan yhteydessä sekä tulokseen että henkilöstön sitoutumiseen.
Onko sinulle käynyt niin, että vielä pari vuotta sitten lähdit töihin innolla, mutta nykyään se tuntuu vain suoritukselta?
Et ehkä ole sanonut ääneen olevasi tyytymätön, mutta huomaat tekeväsi vain sen, mitä pyydetään – et juurikaan enempää. Ideat jäävät usein ajatuksen tasolle, osallistuminen palavereissa vähenee ja jo pelkkä ajatus oman työn kehittämisestä tuntuu turhalta.
Kuulutko niihin henkilöihin, jotka tiedostamattaan harrastaa itsetekoista sabotointia?
Monille meistä tuttu tilanne: aloitamme uuden projektin innostuneina, mutta pian jäämme jumiin. Lykkäämme tekemistä, asetamme liian korkeita odotuksia tai annamme itsellemme tekosyitä lopettaa?
Miten tunnistaa milloin itsetekoinen sabotaasi pyrkii ottamaan valtaa ja tehdä päätös, antaako sille periksi vai ei?
Tässä kirjoituksessa käyn läpi työhyvinvointi kyselyn tärkeimmät havainnot ja nostan esiin keskeisimmät tekijät, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin.
Miksi hyvinvointia ei aina priorisoida? Mitä konkreettisia muutoksia yritykset voivat tehdä? Ja ennen kaikkea – miten työhyvinvoinnista voidaan tehdä yrityksen todellinen kilpailuetu?
Aina arjen keskellä emme välttämättä edes ymmärrä, millainen vaikutus omalla työllä lopulta on liiketoiminnan lisäksi esimerkiksi ihmisiin ja muuhun ympäristöön.
Merkityksellisyys tulee yksikertaisista asioista, joten vaikka työpäiväsi ei pääsääntöisesti tarjoaisi sinulle suuria muutoksia ja mullistuksia, voit silti luoda merkityksellisyyttä ja tuntea olosi tyytyväiseksi. Jokainen meistä voi löytää ja rakentaa merkitystä omassa työssään, mutta miten?
Ego, tuo pieni manipuloija, joka oikeaan aikaan, oikeassa paikassa saa pintaan paljon erilaisia tuntemuksia. Egoa kuvataankin usein mielen taisteluksi, sillä ohjaahan se meidän tietoista toimintaamme ja samalla tasapainottelee vaistojen ja järjen äänen kanssa.
Egolla on myös taipumus muistuttaa epävarmuuksistamme ja sitä kautta sabotoida omaa hyvinvointiamme, jos sille antaa liikaa valtaa.
Egoa voidaan myös pitää voimavarana. Hyvän ego tuo itsevarmuutta, eikä anna liian isoa painoarvoa ulkopuolisille paineille. Tällaiset henkilöt yleensä herättävät luottamusta ja arvostusta kanssa ihmisten keskuudessa.
Strategialla itsessään on jo merkittävä vaikutus työhyvinvointiin. Ilman strategiaa työntekijöillä ei ole selkeää ohjausmallia eikä suuntaviivoja, joihin he voivat nojata päätöksenteon yhteydessä. Myös työn merkityksellisyys peilautuu suurelta osin strategiasta. Siksi jokaisen on tärkeä ymmärtää, millainen vaikutus omalla työpanoksella on koko yrityksen tavoitteisiin.
Syvempi yhteys työhyvinvoinnilla strategiaan saadaan, kun se on asetettu yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi. Tällöin yrityksen tulee tehdä myös toimintasuunnitelma hyvinvoinnin edistämiseksi.
Olen usein törmännyt postauksiin, joissa ohjeistetaan työnhakijaa vastaamaan kysymyksiin tietyllä tavalla ja toisinaan jopa esitetään valmiita lauseita siitä, miten työnhakijan tulee vastata mihinkin kysymykseen. Tämän lisäksi kerrotaan miten hakijan tulee toimia ennalta määriteltyjen odotusten mukaan, jottei aiheuta vastapuolessa minkäänlaisia epäilyksiä tai hämmennystä. Mitä ihmettä?
Nykyään kun osaajia ja ammattitaitoista työvoimaa on yhä vaikeampi löytää olisi ensisijaisen tärkeää kiinnittää huomiota näihin vanhoillisiin rekrytoinnin pelisääntöihin, ja nähdä koko prosessi enemmänkin yhteistyöneuvotteluna kuin valta-asemaa pitävän palkanmaksajan näkökulmaa toteuttavana kuulusteluna.
Arki on taas vyörynyt päällemme vauhdikkaasti. Normaalien työkiireiden lisäksi meitä piinaavat monet globaalit epävarmuudet, jotka heijastuvat sekä kukkaromme että mielemme päälle. Ruuan ja sähkön kohonneet hinnat yhdessä lainojen korkojen nousun kanssa kurittavat meitä kovalla kädellä. Ne meistä, joilla työpaikka on saamme olla kiitollisia kuukausittaisesta palkastamme – vaikka se riittääkin nyt vähempään kuin aiemmin.
Kaiken tämän valossa voisi ajatella, että motivaatio töiden tekemiseen olisi automaattisesti korkealla. Onko sillä nyt sitten niin väliä mistä ja miten tuo pakollinen palkka meille maksetaan? Rahan takiahan täällä vaan mennään?
Vaikka raha on meille jokaiselle tärkeä asia, useimmat meistä tarvitsevat myös muunlaisen motivaation töiden tekemiseen -työn imulla, merkityksellä ja motivaatiolla kun todellakin on väliä.
Ihminen tekee päivän aikana tuhansia päätöksiä. Jokainen päätös vaikuttaa tulevaan toimintaan ja niiden avulla rakentuu päivän kulku.
Suurin osa arjen pienistä päätöksissä menee läpi melkeinpä huomaamatta, toimimme ikään kuin autopilotilla.
Jokaiselle meille tulee kuitenkin aika-ajoin tilanteita jossa päätöksen tekeminen vaatii vähän enemmän tai saattaa jopa nostaa stressitasot äärimmilleen. Tällaiset päätökset ovat jollain tavoin erityisen merkityksellisiä, ja niiden vaikutuksilla odotetaan olevan pidempiaikaisia seurauksia.