Kategoria: Työhyvinvointi

Työntekokin on taitolaji

Useasti puhutaan työhyvinvoinnista ja yrityksen sekä esihenkilöiden vastuusta sen toteuttamisessa. Tämä onkin erittäin tärkeä keskustelun aihe, koska monessa työpaikassa on vielä paljon tehtävää työhyvinvoinnin parantamiseksi. Valitettavan harvoin kuitenkin törmää keskustelun aloituksiin, joissa mietinnän kohteena onkin se kuinka me työntekijät voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin, ja tätä kautta työhyvinvointiin sekä lopulta yrityksen menestymiseen.

Ystäväni Stressi

Yhä useampi meistä kokee työssään tsensä stressaantuneeksi ajoittain tai jopa pidempiaikaisesti. Hallittavan tiedon määrä on kasvanut – ja kasvaa – todella paljon ja työelämä vaatii jatkuvaa uuden opettelua sekä opiskelua ja ”multitaskaamista” monen asian äärellä yhtä aikaa. Kehitys ei pysähdy ja meidän pitää roikkua mukana parhaan kykymme mukaan.

Sopivin tyyppi saa paikan!

Osaaminen nähdään usein ulkopuolelta tulleen oppimisen tuloksena. On melko selkeää ja suoraviivaista peilata työelämän osaamista koulutukseen ja työkokemukseen. Haastavampi osuus onkin tunnistaa ja todentaa omat luontaiset ominaisuudet, jotka lopulta ovat ainoa tie viedä opittu osaaminen käytäntöön. Niiden mitattavuus ja vertailu on miltei mahdotonta, joka antaa taas loistavan mahdollisuuden erottautua massasta ja sitä kautta kasvattaa omaa kilpailuetua työmarkkinoilla.

Ongelma, haaste vai ratkaisu?

Ongelmalla on sanana ikävä kaiku. Tämän vuoksi lieneekin nykyään tavallista – varsinkin työelämässä – puhua mieluummin haasteista. Onhan haaste nyt sananakin pehmeämpi, sellainen pienehkö vastoinkäyminen josta kyllä selvitään ripeästi. Ongelma taasen on kuin iso ja pelottava mörkö, jonka poistamiseen meillä ei välttämättä olekaan keinoja.

Hyvä pomo, paha pomo!

Suurimmalla osalla meistä on kokemusta huonosta johtamisesta. Joskus syynä on osaaminen ja joskus persoona. Vielä tänäkin päivänä löytyy harmittavan paljon esimiehiä, jotka kuvittelevat heidän johtaja tittelin oikeuttavan ala-arvoiseen käytökseen työyhteisössä.
Millaista sitten on hyvä johtaminen? Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kun vastaajiakin, mutta voimme varmasi olla yhtämieltä siitä että se mikä sopii yhdelle ei aina ole parasta toiselle.

Arvot mekin ansaitsemme

Mistä sitten tunnistaa omat arvot? Ja tässä kohtaa tulee olla rehellinen… ei ole huonoja arvoja tai hyviä arvoja, on vain itselle oikeita arvoja. Arvot istutetaan usein jo lapsuudessa kotikasvatuksen perustana, mutta ne muokkaantuvat jokaisella oman elämänkokemuksen kartuttua. On siis hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan mikä ihan oikeasti on minulle tärkeää? Sillä kun teet arvosi mukaisia päätöksiä, voit elää sellaista elämää joka tuntuu omalta.

Ja taas mennään…

Moni palailee tällä tai ensi viikolla takaisin sorvin ääreen. Nyt on siis aika hyvästellä rauhalliset aamukahvit, metsälenkit, säiden kummastelut yhdessä naapurien kanssa, mökkireissut, spontaanit brunssit, uusien harrastusten etsiminen/löytäminen/aloittaminen…

Vai onko?