Mikä on suurin syrjinnän syy Euroopassa?
Tämä perheemme teinin esittämä kysymys pysäytti minut kesken iltapuuhien. Aloitin arvailun omaa napaa lähinnä olevalla asialla eli ehdotin naiseutta. Eipä tärpännyt tällä kertaa. Muutkin ehdotukseni tyrmättiin ja lopulta oli pakko antaa teinin itsensä valaista asiaa. Heidän yhteiskuntaopin opettajansa mukaan suurin syrjinnän aiheuttaja on ikä.
Hetken asiaa sulateltuani ymmärsin olevani ison ja puhuttelevan asian äärellä. Näinhän se tosiaankin on myös työelämässä: ensin ollaan liian nuoria ja kokemattomia ja siitä sitten tasaisesti laskeudutaan kohti liian ”riskialtista” ikää. Ensin vaadittua työkokemusta ei ole ja kun sitä kokemusta on sitten saanut haalittua itselleen, sitä onkin liikaa. Koska samalla on myös kasvanut se palkkauksen pahin mörkö eli ikä. Valitettavan harvassa työpaikassa osataan arvostaa työkokemuksen ja elämänkokemuksen komboa.
Ikäsyrjintä on tutkittu aihe
Erään tutkimuksen mukaan ikäsyrjintä alkaa jo 40-vuotiaana ja keski-iän aiheuttamat negatiiviset vaikutukset työnhaun onnistumisessa näkyvät erityisen selvästi naisilla (Ruotsissa tehty kenttäkoe 2017. Lue koko tutkimus tämän linkin takaa: https://www.ifau.se/globalassets/pdf/se/2017/r-2017-08-paverkar-arbetssokandes-alder-och-kon-chansen-att-fa-svar-pa-en-jobbansokan.pdf).
Kun rekrytointeja tekeviltä ihmisiltä on kysytty siitä, mikä eri-ikäisissä työnhakijoissa epäilyttää on yli 40-vuotiaiden kohdalla noussut esille erityisesti nämä asiat: usko nelikymppisten uuden oppimisen kykyyn on vähäinen ja ajatellaan, että he eivät ole joustavia ja sopeutuvia. Tässä kyselyssä esiin nousi myös epäilys yli nelikymppisten kyvystä innostua ja ideoida.
Itsetutkiskelun äärellä
Huh-huh. Olipa tekstiä. Jäin tosissaan miettimään olenko tuon kuvauksen kaltainen kelkasta tippunut vanha jäärä, joka kyynistyneiden lasiensa läpi katsoo maailmaa eikä pysty enää innostumaan mistään? No en todellakaan ole!
Vasta nyt yli 40-vuotiaana olen työ- ja elämänkokemuksen tuomalla varmuudella pystynyt päästämään sisäisen innovaattorini liikkeelle. Innostun edelleen päivittäin uusista asioista ja pystyn implementoimaan nämä asiat käytännöiksi. Ja jos en nyt enää taivu niihin kaikkein kauneimpiin kevätjuhlaliikkeisiin niin siltikin joustavuutta ja sopeutumiskykyä löytyy edelleen kuin pienestä kylästä. Ja samalla koreografialla pystyn myös tukemaan nuorempia kollegoja heille täysin uusien taivutuksien kanssa.
Olen myös suorittanut erittäin vaativia opintokokonaisuuksia yli nelikymppisenä – ja osannut ottaa oppimani uudet asiat myös käytäntöön. Koska olen opiskellut sekä nuorena että nyt vanhempana niin olen myös huomannut sen kuinka uusien asioiden käytäntöön vienti on nykyään helpompaa: kokemukseni kautta osaan miettiä paremmin kokonaisuuksia – mihin mikin palanen istahtaa parhaiten suuressa palapelissä.
Totta kai meitä on hyvinkin erilaisia ihmisiä – luonne ja temperamenttimme määrittää toki todella paljon myös sitä miten suhtaudumme uusiin asioihin ja viemme ne käytäntöön. Eli sinälläänhän nämä ylläolevat rekrytoijien mielipiteet eivät todellakaan ole vain ikäkysymyksiä. Valitettavasti vain näyttää siltä, että näistä on kuitenkin tehty sellaisia.
Työelämämme rakenteet tukevat ikäsyrjintää
Vanhempien ihmisten ikäsyrjintähän johtuu jonkin verran myös nykyisen työelämämme rakenteista. Koska työnantajat joutuvat maksamaan työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksia niin iäkkäämpi on toki aina isompi riski kuin nuorempi. Mutta sitä en ymmärrä, että kokenut työntekijä nähdään usein vain pelottavana kustannuseränä eikä hänelle edes anneta mahdollisuutta muuttaa tätä stereotyyppistä ”jäärä” mielikuvaa vaan hakemus nakataan roskiin pelkän iän perusteella.
Tuohan kokemus yleensä toki myös mukanaan suuremman palkkatoiveen, mutta olisiko ihan oikeinkin ajatella, että työkokemuksellekin lasketaan jokin arvo? Ja että yritys pystyisi tuota arvoa hyödyntämään?
Asenne ratkaisee!
Olen pitkän urani aikana nähnyt ja kokenut, että ikä on lopulta varsin vähäpätöinen asia, sillä tärkeintä on oikea asenne! Hyvä ja toimiva työyhteisö kun koostuu taustoiltaan erilaisista ihmisistä – jokainen on tärkeä palanen osana kokonaisuutta. Kokeneena tekijänä minusta on ollut upea päästä työskentelemään keski-iältään hyvinkin nuorissa tiimeissä – ja päivittäin huomata sekä oppivansa että opettavansa.
Uskonkin, että suurimpia voittajia tulevat olemaan ne yritykset, joiden katsantokanta ikäkysymykselle on avoin ja joka todella ymmärtää diversiteetin merkityksen. Lainaan loppuun entisen viisaan esimieheni vastauksen kun aikanaan kysyimme miten hän oli uskaltanut koota tiiminsä nykykäsityksen mukaan kovin riskialttiisti. Hän vastasi: ”En palkannut riskejä vaan parhaat!”.