Onko sinulle käynyt niin, että vielä pari vuotta sitten lähdit töihin innolla, mutta nykyään se tuntuu vain suoritukselta?
Et ehkä ole sanonut ääneen olevasi tyytymätön, mutta huomaat tekeväsi vain sen, mitä pyydetään – et juurikaan enempää. Ideat jäävät usein ajatuksen tasolle, osallistuminen palavereissa vähenee ja jo pelkkä ajatus oman työn kehittämisestä tuntuu turhalta.
Kuulutko niihin henkilöihin, jotka tiedostamattaan harrastaa itsetekoista sabotointia?
Monille meistä tuttu tilanne: aloitamme uuden projektin innostuneina, mutta pian jäämme jumiin. Lykkäämme tekemistä, asetamme liian korkeita odotuksia tai annamme itsellemme tekosyitä lopettaa?
Miten tunnistaa milloin itsetekoinen sabotaasi pyrkii ottamaan valtaa ja tehdä päätös, antaako sille periksi vai ei?
Vuoden loppu lähestyy ja monilla työpaikoilla on alkanut loppuvuoden kaaos tai vähintäänkin loppukiri. Budjetit, raportit ja projektit pitäisi saada valmiiksi ennen lomia. Seuraavan vuoden suunnitelmien tulisi olla jo hahmoteltuna, ja samalla kotona odottavat perus arjen lisäksi jouluvalmistelut, joten kiirettä pitää…
Mutta entäpä sinä itse?
Oletko kaiken tämän keskellä muistanut pysähtyä tarkistamaan, missä itse menet?
Aina arjen keskellä emme välttämättä edes ymmärrä, millainen vaikutus omalla työllä lopulta on liiketoiminnan lisäksi esimerkiksi ihmisiin ja muuhun ympäristöön.
Merkityksellisyys tulee yksikertaisista asioista, joten vaikka työpäiväsi ei pääsääntöisesti tarjoaisi sinulle suuria muutoksia ja mullistuksia, voit silti luoda merkityksellisyyttä ja tuntea olosi tyytyväiseksi. Jokainen meistä voi löytää ja rakentaa merkitystä omassa työssään, mutta miten?
Ego, tuo pieni manipuloija, joka oikeaan aikaan, oikeassa paikassa saa pintaan paljon erilaisia tuntemuksia. Egoa kuvataankin usein mielen taisteluksi, sillä ohjaahan se meidän tietoista toimintaamme ja samalla tasapainottelee vaistojen ja järjen äänen kanssa.
Egolla on myös taipumus muistuttaa epävarmuuksistamme ja sitä kautta sabotoida omaa hyvinvointiamme, jos sille antaa liikaa valtaa.
Egoa voidaan myös pitää voimavarana. Hyvän ego tuo itsevarmuutta, eikä anna liian isoa painoarvoa ulkopuolisille paineille. Tällaiset henkilöt yleensä herättävät luottamusta ja arvostusta kanssa ihmisten keskuudessa.
Työ on niin olennainen osa meidän elämäämme, että välillä saattaa hämärtyä mikä sen rooli ja merkitys meille oikeasti on?
On toki päivän selvää, että työ vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiimme ja usein vaikutukset yltävät myös sosiaaliseen asemaamme, arvoihimme ja jopa henkilökohtaiseen identiteettiimme.
Kun esimerkiksi työtä on paljon tai siinä on ylimääräisiä haasteita, sen rooli kasvaa vieden aikaa muilta elämän osa-alueilta. Elämää aletaan helposti suorittamaan ja arki sujuu kuin autopilotilla. Tämä taas voi aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, mikä vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin negatiivisesti
Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä tilaisuus pohtia, mitä kaikkea tämä vuosi on tuonut tullessaan ja mitä mahdollisesti voimme odottaa tulevalta. Minulla on ollut jo monta vuotta tapana tehdä jonkinlainen menneen vuoden inventaario, josta sitten ammennan aineksia ja ajatuksia seuraavaan vuoteen.
Loppuvuoden inventaario onkin hyvä tapa pysähtyä hetkeksi ja tarkastella kulunutta vuotta. Menneen vuoden opit voivat olla yllättävän moninaisia ja riippuvat paljon meidän jokaisen henkilökohtaisista kokemuksista.
Mutta mikä onkaan tuo sinun supervoimasi?
Ainakin työhaastattelutilanteessa tämänkaltainen kysymys voidaan sinulle hyvinkin esittää.
Mitä sinä vastaisit tähän?
Ainakaan vastauksessa ei kannata keskittyä pelkkiin entisiin työpaikkoihin ja titteleihin, vaan siihen mitä niissä olet tehnyt ja saanut aikaan.
Tällaisten tosielämän esimerkkien kautta avautuu parhaiten osaamisesi ja se, että onko sinulla juuri niitä oikeanlaisia supervoimia juuri tähän kyseiseen työhön.
Välillä on kuitenkin hieman hankalaa hahmottaa niitä omia vahvuuksia – varsinkin työelämässä meidän vahvuutemme myös vaihtelevat suuresti riippuen tehtävistä ja työympäristöstä.
Arki on taas vyörynyt päällemme vauhdikkaasti. Normaalien työkiireiden lisäksi meitä piinaavat monet globaalit epävarmuudet, jotka heijastuvat sekä kukkaromme että mielemme päälle. Ruuan ja sähkön kohonneet hinnat yhdessä lainojen korkojen nousun kanssa kurittavat meitä kovalla kädellä. Ne meistä, joilla työpaikka on saamme olla kiitollisia kuukausittaisesta palkastamme – vaikka se riittääkin nyt vähempään kuin aiemmin.
Kaiken tämän valossa voisi ajatella, että motivaatio töiden tekemiseen olisi automaattisesti korkealla. Onko sillä nyt sitten niin väliä mistä ja miten tuo pakollinen palkka meille maksetaan? Rahan takiahan täällä vaan mennään?
Vaikka raha on meille jokaiselle tärkeä asia, useimmat meistä tarvitsevat myös muunlaisen motivaation töiden tekemiseen -työn imulla, merkityksellä ja motivaatiolla kun todellakin on väliä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Tätä sanontaa olen ainakin itse viljellyt useasti – harmillista vain, että lähes yhtä usein olen jättänyt tuon viisauden huomioimatta ja syöksynyt sen enempiä suunnittelematta suin päin kohti uusia haasteita.
Toisinaanhan olen toki myös kutsunut tällaista ”suunnittelematonta säntäilyä” kokeilukulttuuriksi tai ketteräksi tekemiseksi – rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.
Vaikka välillä säntäilenkin ja teen asioita ilman pikkutarkkoja suunnitelmia uskon vahvasti, että pelkällä kokeilemisella ei pystytä saamaan aikaan parasta tulosta. Sillä kokeileminenkin vaatii, että tietää mitä on kokeilemassa ja mitä haluaa saada kokeilusta irti – eli suunnitelmaa.