Joskus kun elämässä tapahtuu paljon asioita, asetamme helposti autopilotin päälle ja vauhtisokeus vie mennessään.
Arki saattaa rullata mukavasti, mutta silti väsymys ottaa aika ajoin vallan ja irti päästäminen mistään totutusta tuntuu mahdottomalta. Näin kävi minulle ja kesti kuukausia ennekuin lopulta päätin ottaa oman arjen haltuun ja katkaista automaatio kierteen.
Lomakausi alkaa olemaan pikkuhiljaa ohi ja monella meistä on pitkä työrupeama edessä. Mietin miten saisin pidettyä edes osan tästä seesteisestä lomafiiliksestä yllä arjen keskellä?
Lomallahan tulee usein tehtyä itselle mielekkäitä asioita jotka poikkeavat arjesta: voisiko tästä rakentaa myös jotain pysyvämpää?
Viime vuonna elämämme muuttui täysin. Maailmanlaajuinen pandemia ei jäänytkään Kiinan ongelmaksi, vaan nopealla aikataululla levisi myös tänne Pohjolaan. Viime aikojen uutisoinnin myötä olemme myös tajunneet, että luvattu elämän ”normalisoituminen” ei tule olemaan vielä aivan lähikuukausien juttu. Uutisointi viruksen äärellä on vahvaa ja aiheuttaa meille kaikille varmasti monenlaisia hankalia tunteita ja useat meistä ovat myös joutuneet sopeutumaan hankaliinkin muutoksiin esim. työrintamalla.
Yhä useampi meistä kokee työssään tsensä stressaantuneeksi ajoittain tai jopa pidempiaikaisesti. Hallittavan tiedon määrä on kasvanut – ja kasvaa – todella paljon ja työelämä vaatii jatkuvaa uuden opettelua sekä opiskelua ja ”multitaskaamista” monen asian äärellä yhtä aikaa. Kehitys ei pysähdy ja meidän pitää roikkua mukana parhaan kykymme mukaan.