Yhä useampi meistä kokee työssään itsensä stressaantuneeksi ajoittain tai jopa pidempiaikaisesti. Hallittavan tiedon määrä on kasvanut – ja kasvaa – todella paljon ja työelämä vaatii jatkuvaa uuden opettelua sekä opiskelua ja ”multitaskaamista” monen asian äärellä yhtä aikaa. Kehitys ei pysähdy ja meidän pitää roikkua mukana parhaan kykymme mukaan. Tämä kaikki aiheuttaa meissä stressiä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Stressi ei ole yksioikoinen asia ja myös stressin laatu vaihtelee. On olemassa kahdenlaista stressiä – voimavaroja kuluttavaa ja pahimmillaan jopa uupumukseen johtavaa huonoa stressiä sekä voimavaroja lisäävää ja potkua antavaa hyvää stressiä.
Stressistä on myös kirjoitettu paljon, ja hyvin usein pääpaino onkin ollut vain stressin kielteisissä vaikutuksissa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että suhtaudumme stressiin liian yksiulotteisesti negaation kautta. Koska parhaimmillaan stressi voi myös antaa vireyttä ja vauhtia tekemiseen paineen tunteesta huolimatta – tai ehkäpä juuri sen vuoksi.
Kannattaa välillä miettiä millainen pari sinä ja stressi olette – tuletteko juttuun, inhoatteko toisianne vai oletteko jopa ystävystyneet? Entä tapaamistahtinne – tapaatteko tarpeeksi, liian harvoin vai olette tekemissä aivan liian usein? Hyvissäkin ystävyyssuhteissa liika voi olla liikaa ja siksi on tärkeää välillä tehdä muita asioita. Palautua omien juttujen ääreen ja kysyä itseltään onko elämä balanssissa – ja jos näin ei ole niin miettiä mitä voisit tehdä, jotta saisit palaset kohdalleen.
Itse ainakin huomaan, että positiivisesti stressaantuneena saan tehdyksi asioita kun taas negatiivisesti stressaantuneena koen saamattomuutta tai tekemättömistä töistä vahvaa ahdistusta. Ja jotta pystyn pitämään ystävyyssuhteeni stressin kanssa positiivisen puolella minun täytyy myös pitää huolta omasta palautumisesta – jotta en anna positiivisenkaan stressin viedä liikaa mukanaan.
Hetkellisestä stressistä ei ole haittaa, mutta pitkittyessään stressi – olipa se sitten myönteistä tai kielteistä – ei tee hyvää hyvinvoinnille. Stressikokemus on psykologinen ilmiö, jolla on fyysiset seuraukset. Tärkeintä stressin seurausten ja vaikutusten kannalta on stressireaktioiden toistuvuus, voimakkuus ja kesto. Eli mitä pidempi ja voimakkaampi stressi sen pidemmän palautumisen se vaatii. Ja vaikka olisi kyse positiivisesta stressistä niin sekin kuluttaa voimavarojasi.
Olen kantapään kautta oppinut, että omaan stressinhallintaan voi vaikuttaa todella paljon omilla elintavoilla. Esimerkiksi unen on todettu vaikuttavan suoraan fiiliksiin ja sitä kautta suoraan stressinhallintaan. Myös itsensä toteuttaminen itselle tärkeiden asioiden tekemisen kautta on äärettömän tärkeä keino auttaa jaksamisessa ja stressinhallinnassa. Eli vaikka olisi kuinka kiire ja tiukka tilanne niin harrastuksia ei kannata jättää tauolle!
On myös hyvä arvioida säännöllisesti, onko oma päivittäinen tekeminen mielekästä ja miten sitä pystyisi muuttamaan mielekkäämpään suuntaan?
Muutama hyväksi havaittu kysymys esitettäväksi itsellesi jos ystävyyssuhteesi stressin kanssa ei kukoista:
- Onko elämässäsi palauttavia asioita? Mitä ne ovat? Voisitko lisätä niitä elämääsi?
- Tuovatko ihmissuhteet energiaa vai vievätkö ne energiaa? Keskity niihin ihmissuhteisiin joista saat voimaa ja pyri vähentämään niitä jotka ottavat enemmän kuin antavat.
- Lepo/Uni/Palautuminen? Nukutko tarpeeksi ja onko uni laadullisesti hyvää?
Keho ja mieli haluavat kertoa meille erilaisilla merkeillä milloin stressiä on liikaa. Mutta jotta tunnistaisimme nuo merkit meidän on tietoisesti pysähdyttävä kuuntelemaan niitä. Hyvän stressisuhteen reseptihän on periaatteessa hyvin yksinkertainen: sopivasti haasteita ja virikkeitä sekä myös lepoa ja virkistystä aivoille.
Entä jos ajattelisitkin, että stressi on kuin vanha ja viisas ystävä, joka yrittää kertoa meille milloin pitää pysähtyä ja miettiä pitäisikö joitain asioita tehdä toisin tai jättää jopa tekemättä?