En yleisesti ottaen pidä ajatuksesta luokitella ihmisiä eri kategorioihin, varsinkin kun luokitteluja luetaan usein varsin mustavalkoisesti. Toisaalta on helpompi kuvata jotain asiaa tai persoonaa kun on jokin yleisesti tunnettu verrokki mihin peilata. Itse olen aina kuvitellut olevani Ekstrovertti, ja luulen, että sen uskomuksen pohjalta olenkin vuosien varrella ajautunut yhä uudestaan ja uudestaan alalle joka nähdään Ekstroverttien taivaana eli myyntiin. Myyjänhän tulee kliseisesti olla puhelias ja sosiaalisesti lahjakas, tarttua rohkeasti tilanteisiin sekä tulla jouhevasti toimeen vaativienkin asiakkaiden kanssa. Onhan se toki näinkin.
Yleisesti nähdään, että Ektroverttiys on se tavoitetila johon tulisi pyrkiä. Sillä tyypillä hommat sujuu ja rohkeutta riittää. Onko sitten niin, että Introvertti on se takapulpetin ujo oppilas, joka aina yrittää luikkia takavasemmalta karkuun. Tuskinpa. Joka paikkaan ei kaivata äänekästä joka paikan höylää, ei edes myyntiin. Usein sanonta: ”puhuu vähän, mutta asiaa” herättää kanssaihmisissä kunnioitusta. Täytyy muistaa, että aina kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, löytyy usein myös pöydän toiselta puolelta ihmisiä joille liika voi todellakin olla liikaa.
Mitä jos onkin Introverttina Ekstrovertin hommissa tai päinvastoin? Silloin uskoisin mukavuusalueen rajojen natisevan päivästä toiseen. Olen toki törmännyt tapauksiin jotka esimerkiksi inhoavat esiintymisiä tai sosiaalisia tilanteita, mutta ulkoapäin ei ikinä pystyisi arvaamaan heidän läpikäymäänsä sisäistä kuohuntaa, niin hyvin he ovat roolinsa omaksuneet.
Itse olen viimeisen vuoden aikana huomannut kuinka sisälläni oleva introvertti on alkanut ottaa tilaa arjestani. Aika ajoin huomaan nauttivani yllättävänkin paljon omasta seurastani ja rauhasta. En kaipaa niinkään huomiota tai selkään taputtelijoita itseni hyväksymiseksi, joskaan eihän sekään koskaan haitaksi ole. Onko nyt sitten niin, että voinkin jatkossa kutsua itseäni Ambivertiksi? Olenko siis sillä harmaalla alueella, joka ei herätä liiaksi tunteita suuntaan jos toiseenkaan? Toisaalta voisiko juuri tämä harmaa alue opettaa minua hyödyntämään näiden molempien ääripäiden vahvuuksia.
Miten tämä sitten vaikuttaa nykyiseen uraani, olisinko enää Hyvissä Hommissa, jos jo elämäntavaksikin tullut kategoriani muuttuisi? Voihan toki niinkin käydä, kehitystä tulee tapahtua. Uskon kuitenkin vahvasti, että meissä kaikissa on jo kaikki osa-puolet ilman sen suurempia luokitteluja ja siksi tässäkin tapauksessa kyse oli ehkä enemmän havainnosta kuin varsinaisesta mullistavasta muutoksesta. Ehkä tällä havainnolla haetaankin vain tasapainoa kokonaisuuteen. Olisiko silloin yhtenä yksinkertaisena ratkaisuna keskittää vapaa-ajalla enemmän aikaa introvertti-minän huomioimiseen. Se jää nähtäväksi!