Suurimmalla osalla meistä on kokemusta huonosta johtamisesta. Joskus syynä on osaaminen ja joskus persoona. Vielä tänäkin päivänä löytyy harmittavan paljon esimiehiä, jotka kuvittelevat heidän johtaja tittelin oikeuttavan ala-arvoiseen käytökseen työyhteisössä. Onneksi tällainen vanhanaikainen öykkäröinti, joka pääosin kumpuaa epävarmuudesta, on hiipuva luonnonvara koska yhä enenmmän yritykset panostavat myös johtamisen laatuun. Millaista sitten on hyvä johtaminen? Mielipiteitä on yhtä monta kun vastaajiakin, mutta voimme varmasti olla yhtämieltä siitä että se mikä sopii yhdelle ei aina ole parasta toiselle.
Nykyään on tapana hypettää erilaisia johtamisen trendejä. Milloin puhutaan strategisesta johtamisesta, valmentavasta johtamisesta tai nykyään suosiotaan kasvattavasta ilmiöstä modernista johtamisesta, joka jo enemmissä määrin tunnistaa yksilön potentiaalin ja emotionaalisen lähestymistavan merkityksen. Usein näiden trendien takana itseäni viisaammat kertovat millaisia yli-ihmisiä johtajien tulisi olla, tavoitteenaan käännyttää kuulijansa sillä ajanjaksolla vallallaan olevaan trendikkääseen johtaja-muottiin. Ei sen puoleen, etteikö jokaisesta muotista olisi aina jotain kotiinkin vietävää, mutta oma kysymykseni on: Miten monta ihmistä saadaan mahtumaan samaan muottiin?
Itse näen, että jokainen työntekijä on persoona ja jokaista persoonaa tulee tukea hänelle sopivalla tavalla. Hyvän esimiehen ominaisuuksiin kuuluukin kyky tunnistaa yksilön tarpeet ja motivaatiotekijät. Hän myös kannustaa ja ohjaa sopivissa määrin, mutta antaa tilaa kehitykselle. Kuten vanha sanonta sanoo: ”tiimi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki” kertoo yksilön voimasta ja merkityksestä kokonaisuudessa. Eikö siis juuri yksilön tarpeisiin tulisi vastata?
Yhtenä ajan trendeistä on pyrkiä tiimien monimuotoisuuteen. Puhutaan diversiteetistä, joka pääpiirteittäin tarkoittaa sitä, että tiimissä on eri ikäisiä eri työ- ja osaamis taustoilla sekä elämänkatsomuksen omaavia henkilöitä. Miten sitten eri johtamisen trendit palvelevat sellaista tiimiä?
Kokemukseni mukaan tiimin sisällä voi yksilön tarpeissa olla huomattaviakin vaihteluita persoonan, kokemuksen ja ajankohdan mukaan. Siinä missä yksi kaipaa aktiivisesti ohjausta ja palautetta, haluaa toinen keskittyä itsenäiseen tekemiseen ja johtaa itseään tehtävästä toiseen. Toki elämäntilanne ja tehtävien muutos voi vaikuttaa ainakin hetkellisesti tarpeisiin, mutta lähtökohtaisesti persoonan ja motivaatiotekijöiden yhdistelmä määrittää suhteen johtajuuteen.
Johtaminen itsessään on aina jossain määrin fiilislaji ja se ei välttämättä sovi kaikille. Ei aina riitä, että on käynyt korkeakoulut tai menestynyt hyvin muissa tehtävissä. Pitää olla paljon enemmän. Oli trendi mikä tahansa, myös johtajan on laitettava oma persoonansa peliin, olla aktiivisesti ajan hermolla ja reagoida nopeasti muuttuviin tarpeisiin.
Loppujen lopuksi on kuitenkin hienoa, että trendejä tulee ja menee. Se takaa sen, että johtaminen kehittyy ja vanhat myytit ylhäältäpäin johtamisesta pikkuhiljaa kariutuvat. Toivoisin kuitenkin että tässä vauhdin huumassa ja kovien muutospaineiden alla huomattaisiin myös ne yksilön hiljaiset viestit, jotka usein antavat sen rehellisimmän palautteen johtamisen- ja tiimin toimivuudesta. Ollaan siis kuulolla!