Avainsana: työpaikanvaihto

Vetovoimaa vai pitovoimaa?

Julkinen keskustelu on ollut laajaa organisaatioiden kokemasta työvoimapulasta ja samaan aikaan liian monia ihmisiä koskettavasta työttömyydestä. Tämä kohtaanto-ongelma onkin todellisuutta monella alalla.

Edellisessä blogissa mietimme miten yritykset pystyisivät paremmin viestimään työntekijälle rekrytoinnissa oikeita ja konkreettisia asioita. Tavoitteena olisi päästä tilanteeseen, jossa työnhaussa kyseessä olisi oikeasti molemminpuolinen yhteistyöneuvottelu. Enää ei riitä, että yritysten rekrytointi-ilmoitukset tuovat esiin vain juhlapuheissa kuuluvaa kiiltävää pintaa ja sanahelinää. Arkitodellisuuden pitää olla linjassa annettujen lupausten kanssa. Varsinkin Suomen kokoisessa maassa piirit ovat pieniä ja ihmiset keskustelevat keskenään – eli sana todellakin kiirii.

Sopivin tyyppi saa paikan!

Osaaminen nähdään usein ulkopuolelta tulleen oppimisen tuloksena. On melko selkeää ja suoraviivaista peilata työelämän osaamista koulutukseen ja työkokemukseen. Haastavampi osuus onkin tunnistaa ja todentaa omat luontaiset ominaisuudet, jotka lopulta ovat ainoa tie viedä opittu osaaminen käytäntöön. Niiden mitattavuus ja vertailu on miltei mahdotonta, joka antaa taas loistavan mahdollisuuden erottautua massasta ja sitä kautta kasvattaa omaa kilpailuetua työmarkkinoilla.

Vaihtamallahan se paranee – vai paraneeko?

Nykysuomalainen viettää kuulemma elämästään keskimäärin yli 30 vuotta töissä. Se on paljon aikaa se, eikä siis ole ihme, että moni miettii yhä tarkemmin oman työnsä mielekkyyttä. Myös työn murros on pakottanut meitä miettimään työn tekemistä kokonaan uudelta kantilta. Uskon, että nämä molemmat asiat ovat myös osasyitä siihen, että useimmat meistä eivät myöskään tee enää koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa – tai edes samalla alalla.