Työpaikoilla kohdataan usein paljon tunteita ja se on toki sallittua. Tunteiden esiin tuominen tulee kuitenkin olla hallittua ja rakentavaa. Oikein käytettynä ja näytettynä tunteet ovat positiivinen voimavara joka kertoo, että työntekijä välittää siitä mitä hän tekee. Väärin käytettynä ne saattavat pahimmillaan saastuttaa koko työyhteisön ja tuoda ihmisistä esiin sen pienen lapsen, joka väkisinkin haluaa katsoa asioita tummien lasien läpi, eikä näe ulospääsyä ilman työpaikan- tai kanssaihmisten mollaamista.
Jos mietitään mikä motivoi yksilöä luomaan negatiivista ilmapiiriä, nousee ensimmäisenä mieleen epävarmuus. Nähdään että laskemalla toisen arvoa puuttumalla epäkohtiin, oma arvo nousee. Valitettavasti tämä strategia kääntyy auttamattomasti tekijäänsä vastaan. Toinen näkyvä motivaattori on kontrolli, uskotaan ettei kukaan muu pysty samaan tasoon kuin itse ja nostetaan sitä kautta oma ”osaaminen arvoon arvaamattomaan”. Tällainen jyrääminen muiden ohi nostattaa yleensä kanssaihmisissä karvat pystyyn ja voidaankin varmasti yhdessä todeta ettei tämäkään lähestyminen kannata, ainakaan pitkässä juoksussa. Vastaavanlaisia syitä ja esimerkkejä löytyy varmasti useampia, mutta yhteistä näille kaikille on niiden tuhoisat vaikutukset. Yleisesti tätä peilataankin sananlaskuun, jossa puhutaan organisaation mädästä omenasta, joka lopulta pilaa koko korin.
Miksi on tuhoisaa olla mätä omena? Siksi että negatiivinen henkilö ei herätä luottamusta. Jo sivulauseessa mainittu ja vitsiksi naamioitu negatiiviinen kommentti syö luottamusta ja herättää kysymyksen kuinka aidosti henkilö on tehtävässä mukana. Mitä useammin näitä ”vitsejä” lauotaan, sitä enemmän epäluottamus kuulijaa kohtaan kasvaa vaikkakin yksi tai useampi lähtisi juttuun mukaan. Epäluottamuksen siemen on kylvetty ja taustalla herää kysymys milloin tai missä yhteisössä vitsit kääntyvät minua vastaan?
Oletteko myös huomanneet, että negatiivisuutta viljelevä omena jää loppujen lopuksi yksin? Hän saattaa saada puolelleen muutaman tausta-myhäilijän, jotka eivät kuitenkaan koskaan astu esille ja puolla pää-omenaa hädän hetkellä. Tämä pää-omena ottaakin usein koko tiimin sankarin roolin ja tuo ylpeydellä epäkohtia esiin, huomaamatta että kukaan toinen ei hänen puolestaan nouse barrikadeille. Toiset suojaavat selustansa ja antaa kaikkien omenoiden kunkun loistaa ja lopulta kaatua omaan nokkeluuteensa.
Kun tällaisen negatiivisen, “miksi mikään ei onnistu” – maineen saa aikaiseksi, sen kääntäminen positiiviseksi vie vuosia. Jo ansaittu leima lähtee vain kulumalla ja uusia toimintatapoja todentamalla. Mutta onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä, sillä..
Mukavat ihmiset pärjäävät! Näin se vaan on. Mukava henkilö luo vastavuoroisesti positiivista ilmapiiriä ympärilleen. Positiivisuus ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla määrätietoinen ja eri mieltä asioista tai joskus jopa tuohtua keskusteluissa, sekin nähdään vielä rakentavana, varsinkin kun lopputulemana on yleensä kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Positiivisuus tulee olla aitoa ja pyyteetöntä, ei riitä että on mukava valikoidusti vain niille henkilöille, joista odottaa joskus hyötyvänsä. Koska kaikki menestyvät ihmiset tarvitsevat osaavia ihmisiä ympärilleen ja koska olet kaikille mukava, niin sinua autetaan mielellään. Sinua kannustetaan ja sinun toivotaan onnistuvan. Silloin ympärilläsi olevat ovat jopa valmiita näkemään enemmän vaivaa hyväksesi. Yhteistyössä asioiden ratkominen helpottuu ja mahdottomastakin tuleekin mahdollinen.